Tasan vuosi sitten meillä oli aikamoinen muuttourakka, jossa yhdistyi niin kodin kuin yrityksenkin muutto. Muutimme Helsingistä Forssaan vanhaan jugendhuvilaan, Villaforssiin, josta tuli uusi kotini – ja työpaikkani, sekä jännittävä seikkailuni. Monitoimikotityöpaikassani on sekä konsulttitoimisto, galleria, ravintola, hotelli ja kulttuurikeskus.
Lähtökohta muutosta tuntui uuvuttavalta, sillä kohteeseen oli tarkoitus roudata tavaraa vähintään seitsemästä eri pisteestä ympäri pääkaupunkiseutua ja vähän kauempaakin. Ajan myötä tavaroita oli ripoteltu eri osoitteisiin, vinttikomeroihin, varastoihin, toimistolle, mökille, isovanhempien huvilalle ja kaverien huusholleihin.
Muuttopalvelu tuntui aluksi järkyttävän kalliilta vaihtoehdolta näin isossa ja hajanaisessa muutossa, joten lähtökohtana oli lähteä miettimään kohde kerrallaan, miten hommasta selviytyisi logistisesti helpoiten ja mahdollisimman pienillä kuluilla. Pakkasimme ja kuljetimme ensin tavaroita muutaman epätoivoisen kerran vuokratulla pakettiautolla kuorma kerrallaan.
Kavereita ja naapureita ja sukulaisia ahdisteltiin talkoisiin. Vaikka kuinka laatikoita kannettiin autoon ja autokuormaa poikineen siirtyi Helsingin ja Forssan välillä, silti pussukkaa ja nyssäkkää riitti. Ounastelen, että muutama kaveri loukkasi selkänsä pelkästä muuttoajatuksesta. Stressihiki pukkasi otsalle, kilometrejä karttui ja töitäkin olisi pitänyt tehdä. Siinä säästäessä saattoi pidempi penni jäädä ansaitsematta.
Mieleeni juolahti, olisiko muuttopalvelu sittenkään kallis. Tulikohan laskettua omia työtunteja, muutossa rikki menneitä tavaroita sekä ravaamisesta johtuvaa stressiä ja bensankulutusta.
Viisaana tyttönä palkkasin lopulta muuttoyrityksen. Muuttokarhut olivat ripeitä, riuskoja ja tehokkaita – puhumattakaan ystävällisyydestä. Huonekalut siirtyivät paikoilleen ketterästi ja laatikot siirtyivät nopsasti paikasta toiseen. Järkevä reittisuunnitelmakin siunaantui kohtuullisen vaikeassa monen pisteen muutossa. Mummilta saadut perintökristallitkin
säilyivät ehjinä ja pääsivät takaisin alkuperäiseen kotiin, kun älysin antaa homman hoitoon osaaville käsille. Ammattivehkeetkin toivat turvaa. Kaikki tapahtui mutkattomammin, helpommin, mukavammin, ketterämmin, nopeammin, stressittömämmin ja lopulta myös halvemmin.
Monessa muussakin asiassa voi ajatus kalleudesta hämätä päätöksentekoa. Halvempi järjestelmä voi tuntua houkuttelevammalta kuin kalliimpi, mutta se halvempi ei välttämättä olekaan yhteensopiva muiden järjestelmien kanssa. Yhteensopivuuden puutteesta halvasta tulee lopulta kallis. Konsultti voi tuntua kalliilta, vaikka oikeasti tuottaisi isoja tuloksia. Edullisempi työntekijä voi olla ensisilmäyksellä houkuttelevampi kuin kalliimpi. Ehkäpä toinen potentiaalinen työntekijä on hiukan kalliimpi, mutta hänellä olisi valmiina kaikki kontaktit ja taidot ja tekisi asiat puolet nopeammin kuin halvempi. Joskus halvin voi olla kaikkein kallein.
Maarika Maury: Kirjoittaja on Kissconsulting Oy:n toimitusjohtaja ja valmentaja, joka peräänkuuluttaa viisaita päätöksiä. Hänen uusin, Päivi Petrien kanssa kirjoitettu kirja: Rikkauden ja köyhyyden ero on ajatus, pohtii kalleuden ja halpuuden sekä köyhyyden ja rikkauden dilemmaa.